|
BIOGRAFIA
Lauluyhtye How Many Sisters perustettiin
Kuopiossa vuonna 1982, jolloin Anna-Mari Kähärän
ja Mervi Hiltusen lisäksi kolmantena jäsenenä
lauloi Kirsi Rissanen. Yhtyeen nimi on sanaleikki 1930-luvulla
aloittaneen suomalaisen naislaulutrion Harmony Sisters nimestä.
Tämä kotkalaisten Valtosten sisarusten yhtye nousi
varsin suosituksi ryhmäksi amerikkalaiseen swingjazziin
pohjaavalla tyylillään, jossa lauluosuudet liikkuivat
lähes kautta linjan tiiviisti kolmiäänisinä.
Samankaltaista reseptiä noudatteli myös How Many
Sisters, joka herätti nopeasti huomiota, ja niinpä
debyyttialbumi “How many sisters?” julkaistiin
jo vuonna 1983. Levy sisälsi valikoiman kotimaisia
ja käännösiskelmäsuosikkeja, säestysorkesterin
sovittajana ja kapellimestarina toimi Markku Johansson.
Opiskelu- ja työkuviot toivat Sistersit samoihin aikoihin
Helsinkiin, ja keikkailuun kuului mm. vakituinen kiinnitys
Mainos-TV:n “Karporaattori” -ohjelmaan kausina
1984-85. Kirsi Rissanen kävi vuonna 1988 voittamassa
Seinäjoella Tangokuningattaruuden, ja työskentelikin
sen johdosta jonkin aikaa soolouralla, siirtyen sittemmin
laulupedagogiksi.
Uudeksi Sisters-jäseneksi löytyi freelancerina
jo muutamia vuosia työskennellyt Pirjo Aittomäki.
Hän, Anna-Mari ja Mervi olivat laulaneet yhdessä
esimerkiksi Pekka Toivasen johtamassa Gregor Samsa -kansanmusiikkiyhtyeessä
mm. Kaustisen festivaaleilla. Pirjo liittyi How Many Sistersiin
vuonna 1989. Suurelle yleisölle “uusi” trio
tuli tutuksi ns. house bandina TV 1:n viihdeohjelmasarjassa
“Pellit auki”, joka oli tuotannossa kausina 1992-93.
Ohjelmiston laaja tyylikirjo, yhtyeen muuntautumiskyky -
teatraalisuutta kaihtamatta - sekä korkeatasoinen suoritustaso
nousivat säännöllisen työskentelyn myötä
vääjäämättä esiin. Sistersien
ohjelmisto onkin tämänkaltaisen työnkuvan
pohjalta muotoutunut pitkän uran aikana jopa poikkeuksellisen
laajaksi. Kansanlaulut, iskelmät tangoineen ja humppineeen,
ikivihreät elokuva- ja musikaalisävelmät,
laulelmat, jazzklassikot sekä kotimaiset, etenkin Anna-Marin
originaalisävellykset suomalaisiin ja/tai ulkomaisiin
teksteihin ovat kaikki löytäneet muotonsa ja tulkintansa
persoonallisen Sisters-käsittelyn myötä.
Pellit auki -tuotannon päätyttyä tuotettiin
nauhoitteista oma How Many Sisters -kokonaisuutensa, jonka
televisiointi herätti kiinnostusta yhtyettä kohtaan
edelleen. Ensimmäinen yhteistyö UMO Jazz Orchestran
kanssa toteutettiin syksyllä 1994, jolloin kapellimestarina
toimi Rich Schemaria. Jukka Hauru otsikoi arvionsa konsertista
Helsingin Sanomissa sanoilla “kansainvälisesti
erottuva sointi”. Sisters-trio oli koonnut ohjelmistonsa
enemmän jazzahtavasta materiaalista, jota big bandille
oli sovittanut Anna-Marin lisäksi valikoima kotimaista
kärkikaartia. “Sistersien paras anti oli jälleen
yhteislaulussa, suvereenisti soivissa harmonioissa ja saundissa.
Heidän klanginsa on persoonallinen, musiikillisena
ilmaisuna vaikuttava ja erottuva. Äänten värit
ovat hioutuneet kuin yhdeksi soittimeksi, samoin fraseeraus
ja artikulointi, jotka olivat moitteettomia niin suomeksi
kuin englanniksikin. Tällaista soundia ei tule mieleen
suuresta maailmastakaan”, summasi Hauru.
UMOn yhteydestä löysivät Sistersit uuden
yhteistyökumppaninsa. Pianistina UMOssa vuodesta 1989,
ja sittemmin myös kapellimestarina toiminut Kirmo Lintinen
ja hänen Trionsa - jossa ovat mukana basisti Tuure
Koski sekä rumpali Tomi Salesvuo - oli ja on se taho,
jonka kanssa työskentely onkin jatkunut tiiviinä
jo yli kymmenen vuotta, alkaen vuodesta 1994. Kirmo on tehnyt
kahden trion kokonaisuudelle paljon sovituksia, ja viime
aikoina myös joitakin sävellyksiä. How Many
Sisters & Kirmo Lintinen Trio on esiintynyt vuosien
varrella useilla kotimaisilla jazzfestivaaleilla; mm. Espoon
April Jazz, Äänekosken KeiteleJazz, Raahen Rantajazz,
Oulun Elojazz. Ryhmä - ja Sistersit myös erikseen
- ovat lisäksi tehneet yhteistyönä erilaisia
konserttikokonaisuuksia monien sinfoniaorkestereiden kera
jo vuodesta 1990, mm. Joensuun, Oulun, Lahden, Espoon ja
Helsingin kaupunginorkestereiden, sekä niin ikään
Vantaan Viihdeorkesterin, Radion Sinfoniaorkesterin ja kamariorkesteri
AVANTIn kanssa. Yhteistyö UMOn kanssa on myös
jatkunut säännöllisenä, viimeksi keväällä
2005 orkesterin 30-vuotiskonserttien yhteydessä.
Jazzin suuntaan pääpainoa ohjelmistossaan siirtänyt
lauluyhtye aloitti äänitykset uutta levyä
varten vuonna 1996. Mukana olivat niin Kirmon trio kuin
UMOkin. Levyn tuotantoprosessi venähti hieman tavallista
pitemmäksi mm. perhe(id)enlisäysten johdosta,
ja myös sopivan julkaisutahon löytyminen vei aikansa.
Projekti kuitenkin valmistui ja saatiin julki loppuvuodesta
2002. Etupäässä Anna-Marin ja Kirmon sovittamia
standardeja, sekä pari ensinmainitun originaaliakin
sisältävä levy “Stolen Moments”
sai hyvin positiivisen vastaanoton. Esimerkiksi Dagens Nyheter
-lehden Johannes Cornell otsikoi arvionsa “elämää
Manhattan Transferin jälkeen”. Hän toteaa
repertoaarin tuoreuden, varman laulutekniikan, esitysten
ilon sekä riskinottokyvyn, ja antaa sitten erityiset
pisteet Sistersien kyvystä puhaltaa eloa perinteeseen,
jonka otsikossa mainittu maailmankuulu jazzlauluyhtye Cornellin
mukaan lähes jo sai hengiltä. Stolen Moments -levy
sisältääkin virtuoosisen lennokasta jazzlaulantaa
jopa hengästyttävyyteen asti, mutta myös
kokonaisuutta tasoittavia tunnelmallisia balladeja. Osaan
tutuista ikivihreistä on tuotu uusia näkökulmia
persoonallisenn poikkeavilla sovituksilla, eikä ryhmän
olemukseen tiiviisti kuuluvaa huumoriakaan ole unohdettu.
Vahvasti levyn materiaaliin, sekä huolellisesti valikoituun
muuhun vanhempaan ja myös uudempaan ohjelmistoon perustunut
konserttikokonaisuus vietiin syksyllä 2004 kotimaan
kiertueelle, jonka järjestämisestä vastasi
Jazzliitto. Se on taho, joka myös vuosittain myöntää
ansioituneelle jazzmuusikolle Yrjö-palkinnon. How Many
Sisters & Kirmo Lintinen Trio saikin jazzkredibiliteetistään
tunnustusta omana osanaan sikäli, että niin Anna-Mari
Kähärälle kuin Kirmo Lintisellekin myönnettiin
ko. palkinto (Anna-Mari 2002, Kirmo 2003).Myös kiertue
sai lähestulkoon kauttaaltaan ylistävät arviot,
ja osoitti, että triojen yhteistyö on löytänyt
tyylillisen ytimensä. Oman soolouransakin hyvin käyntiin
saanut Anna-Mari on löytänyt luontevan tavan tuottaa
materiaalia Sisterseille, ja jossain määrin Kirmokin
on
myös säveltäjänä kuvassa.
Vuoden 2005 syksy tuo mukanaan uuden levyn, sen julkaisukiertueen,
sekä sinfonietta-kokoonpanolle sovitetun uuden ohjelmakokonaisuuden
kantaesityksen Oulun kaupunginorkesterin kanssa. Keväällä
2006 on saamassa ensi-esityksensä ESEKin (Esittävän
Säveltaiteen Edistämiskeskus) mittavan erityistuen
avulla tuotettu Tapiola sinfoniettan poikkitaiteellinen
kokonaisuus, jonka toteutuksessa myös How Many Sisters
yhdessä Kirmon kanssa on mukana.
Pekka Nissilä 2005
Lehdistössä kirjoitettua
“Laulutrion naisilla on jäljittelemätön,
vahva ja puhdas soundi”
- Helsingin Sanomat -
“Äärimmäisen yhteen hitsautunutta työskentelyä
sekä laulajien kesken että triojen välillä”
- Savon Sanomat -
“Kevyt, ilmava, kuunteleva komppi yhdistettynä
laulajien luontevaan ja irtonaiseen svengiin”
- Keskisuomalainen -
“Hehkua, eleganssia ja hallintaa”
- Kaleva -
“Mainio, energinen kokonaisuus”
- Karjalainen -
“Taitavaa osaamista”
- Hämeen Sanomat -
|
